Kuvitteellinen esimerkki: ensimmäisen myyjän tarve
Kuvitellaan yritys, jossa toimitusjohtaja myy itse ja tarjouksia lähtee kuukaudessa kymmenen. Voittoprosentti on viidennes, ja toimitusjohtaja käyttää myyntiin kaksi päivää viikossa. Hän haluaa palkata myyjän, jotta aikaa vapautuu. Laskelmassa selviää kuitenkin, että liidejä tulee vain sen verran, että yksi ihminen pystyy hoitamaan ne. Uusi myyjä ei siis lisäisi kauppoja vaan vapauttaisi johtajan aikaa.
Parempi ratkaisu voi olla kirjata ensin prosessi, sopia viikkorytmi ja rakentaa liidivirtaa, ja rekrytoida vasta, kun tapaamisia on enemmän kuin yksi ihminen ehtii hoitaa. Esimerkki on kuvitteellinen, mutta kysymys on aito: rekrytoidaanko kapasiteettia vai ratkaistaanko jokin muu pullonkaula? Laske tarve aina putken luvuista, ei tuntumasta.
Hyödyllinen tapa testata tarve on laskea, montako tapaamista myyjän pitäisi viikossa pitää tavoitteen saavuttamiseksi ja kuinka monta liidiä se vaatii. Jos liidejä ei ole tarpeeksi, ensimmäinen toimenpide on liidien hankinta. Jos liidejä on mutta ne jäävät hoitamatta, rekrytointi on perusteltu.
Sama logiikka pätee myös tiimin kasvattamiseen. Ennen toista tai kolmatta myyjää kysy, onko ensimmäinen myyjä saavuttanut sovitut tavoitteet, onko prosessi toimiva ja riittääkö johtamisaika. Jos vastaus on kyllä, rekrytointi kasvattaa kauppaa. Jos ei, lisää ihmisiä lisää myös vaihtelua.